Kaikkien ammattimaisesti viljelevien tulee noudattaa integroidun kasvinsuojelun (IPM) periaatteita. IPM:n tavoitteena on kemiallisesta kasvinsuojelusta ympäristölle ja ihmisten terveydelle mahdollisesti aiheutuvien riskien vähentäminen. Kemiallisten torjunta-aineiden käytön minimoinnissa on kiinnitettävä huomioita ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin. Torjunta-aineita tulee käyttää todelliseen tarpeeseen.
Viljelykierto on yksi tärkeimmistä kasvitautien, tuholaisten ja rikkakasvien hallintakeino. Samojen kasvilajien viljeleminen samalla lohkolla useina vuosi lisää kasvisuojeluongelmia. Viljelynsuunnittelun yhteydessä on hyvä huomioida viljelykiertoon kevät- ja syyskylvöisten ja monivuotisten kasvien viljelyn mahdollisuudet sekä esikasviominaisuudet. Etenkin peruna, palko- ja ristikukkaisetkasvit edellyttävät hyvän viljelykierron, jotta haitalliset kasvituhoojat on mahdollista pitää kurissa. Viljelykierrolla voidaan pienentää lohkon tuholais- ja tautipainetta. Viljelykierron lisäksi lajikevalinnassa lajikkeenominaisuuksia on hyvä mukauttaa omien peltolohkojen ominaisuuksiin.
Viljelykasvien lajikevalinnassa on tärkeä huomioida taudin- ja laonkestävyys sato- ja laatuominaisuuksien lisäksi. Eri maalajien lakoherkkyyteen voidaan vaikuttaa lajikeominaisuuksilla. Esimerkiksi runsasmultaiselle lohkolle voidaan valita laonkestävämpi lajike kuin vähämultaiselle, jos lakoherkkyyttä on havaittu aiempina vuosina. Lajikkeiden kasvutavalla ja varjostavuudella voidaan vaikuttaa viljelykasvin kilpailukykyyn rikkakasveja vastaan, mutta merkittävä vaikutus on kasvuston yleisellä elinvoimaisuudella. Kasvien seosviljelyllä voidaan vähentää kasvitautipainetta ja ehkäistä kasvitautien leviäminen. Seosviljely lisää peltolohkon kasvipeitteisyyttä ja kasvuston kerroksellisuus ja peittävyys vähentää siemenrikkakasvipainetta.
Hyvinvoiva kasvi kestää stressitekijöitä koko kasvukauden ajan, jonka vuoksi on tärkeää ajoittaa viljelytoimenpiteet oikein heti kylvömuokkauksesta alkaen. On tärkeää hyödyntää kevätkosteus mahdollisimman tehokkaasti. Tällöin viljelykasvin juuret kasvavat hyvin syvälle maakerroksiin. Säätelemällä kylvöaikaa voidaan myös välttyä tuhohyönteisten aiheuttamilta haitoilta. On vaikea korjata myöhemmin tilannetta, jossa kasvin alkuunlähtö on epäonnistunut. Epäonnistunut kasvin alkuunlähtö altistaa kasvin eri haittavaikutuksille herkemmin. Tärkeää on löytää tasapaino ravinteiden suhteen. Ravinteiden runsaus tai puutos voi altistaa kasvit tuholaisille. Viljavuudeltaan hyväkuntoisessa maassa ravinteet ovat kasvien saatavilla ja näin kasvit pärjäävät paremmin ulkoisia paineita vastaan.
.
.
.
