Suojavyöhykkeillä, pientareilla ja suojakaistoilla tarkoitetaan pellon ja vesialueen väliin perustettavaa ja hoidettavaa monivuotista nurmi-, heinä- ja niittykasvillisuuden peittämää kasvillisuusaluetta. Aluetta ei muokata, lannoiteta eikä käsitellä torjunta-aineilla.
Vesialueiden, uomien ja peltojen väliin jätettävien monimuotisen nurmi- tai niittykasvillisuuden peittämien kaistojen ja vyöhykkeiden tehtävänä on estää eroosiota ja pelloilta tulevien ravinne- ja maa-ainesten valumien päätymistä vesistöön. Lisäksi pientareet, kaistat ja vyöhykkeet lisäävät paikkoja luonnon monimuotoisuudelle, peltoriistalle, pölyttäjille ja hyödyllisille hyönteisille, jotka torjuvat tuhohyönteisiä ja parantavat luonnon tasapainoa. Hoitotoimilla voidaan vielä edistää asiaa. Tukijärjestelmän avulla on määritelty erilaisia toimenpiteitä, osaa täytyy hoitaa niittämällä ja esimerkiksi suojavyöhykkeiltä myös keräämällä niittojäte. Maatalouden tukiehdoissa on määritelty myös suojaetäisyyksien rajoja vesistöön nähden lannoitteille, kasvinsuojeluaineille ja muokkaamattomuudelle.
Vyöhykkeet ja kaistat eivät saa olla kyseisen kohdan määritelmään liian leveitä – eikä liian kapeita.
Luonnon kannalta kaistojen ja vyöhykkeiden niittoajankohdan määrittely olisi paras tehdä sen mukaan, onko kasvilajisto toivottua vai ei toivottua ja onko alueella lintujen pesintää ja poikueita. Alussa lajisto voi olla ylirehevää ja yksipuolista, silloin olisi parasta niittää ennen siementämistä. Kun lajisto vakiintuu ja jos kasvualusta köyhtyy, voidaan myöhästyttää niittoajankohtaa.
Hankalat rikkaruohot ja vieraslajit torjutaan mieluimmin niittämällä ennen siementämistä. Myös tukiohjeissa tulisi tiedostaa mikä on ei-toivottu kasvi tai rikkaruoho ja mikä hyödyllinen luonnosta levinnyt piennarkasvi. Rikkaruohoista pahin on pellolle leviävä tuulen mukana leviävä siemenistä leviävä laji, se kannattaa niittää ennen leviämistä. Jos on kyse niittymäisestä kasvillisuudesta, monilajisuus on hyöty sekä luonnolle että vesistölle. Lajirikkaudesta syntyy myös monikerroksinen juuristo, joka sitoo maata parhaiten. Tarpeetonta uusimistakin on tehty, kun esimerkiksi aiemmissa suojavyöhykkeiden ohjeissa on puhuttu kylvönurmesta.
Pientareiden ja suojakaistojen leveyksiä on mitattu pellon ja luiskan taitteesta, joten jyrkkä tai leveä viljelemätön luiska ei ole poistanut pientareen tai suojakaistan tarvetta. Piennar tai suojakaista on pellon puolella eli alueella, jolla pystyisi suorittamaan normaalit viljelytoimet. Kannattaa kuitenkin tutustua nyt huolella uusiin CAP27 -ohjeisiin. Tätä tekstiä kirjoitettaessa odotetaan selkiyttäviä ohjeita.
Suojavyöhyke on tukikaudella 2023-2028 ympäristösitoumuksen vapaaehtoinen lohkokohtainen toimi, jonka voi valita Vipu -palvelussa merkityille aloille. Peruslohkon reunoille on CAP27 ehdoissa mahdollinen myös monimuotoisuuskaista, jonka leveys on enintään 4 metriä. Siihen voidaan hyväksyä myös aiemmin valtaojien varsille perustetut suojakaistat. Lisäksi on olemassa esimerkiksi ympäristösitoumuksen valinnainen monimuotoisuuskaista, johon sopivat alat pitäisi tulla näkyviin Vipu -palvelussa.
Tutustu tarkemmin vesienhoidollisiin aloihin CAP27 -järjestelmässä
Tämä ohje ei korvaa viranomaisen määrittelyä, vaan ohjeet kannattaa selvittää tapauskohtaisesti kulloisenkin kohteen ja sitoumusten mukaisesti. Tarkemmat ohjeet kannattaa tarkistaa oman tilan sitoumusten ja säädösten sekä kyseisen vuoden järjestelmien ehdoista. Tämä ohje ei korvaa niitä.
Teksti Taimi Mahosenaho 2022, muokattu 4.5.2023
.
