Pellon kalkituksessa hoidetaan viljelymaan kemiallista viljavuutta. Kemiallinen viljavuus käsittää seuraavat ominaisuudet: kationinvaihtokapasiteetti (KVK), pH, kalsium, magnesium, kalium, fosfori, hivenravinteet (rikki, boori, kupari, sinkki ja mangaani) ja kalsium/magnesium -suhde. KVK kuvaa maan kykyä varastoida ravinteita niin, että ne ovat helposti viljelykasvin käytettävissä. Jos KVK on alle 10, maan vaihtuvien ravinteiden varasto on pieni ja näille maille sopii paremmin pienet kalkitusmäärät usein tehtynä (noin 1–2 tn/ha). Jos KVK on yli 25, maassa on paljon vaihtuvien ravinteiden varastoa, joten maaperä kestää suuremmat kalkitusmäärät (noin 6–9 tn/ha), joiden vaikutus kestää useamman vuoden ajan. KVK:ta tarkastelemalla havaitaan lisäksi eri ravinteiden osuudet kokonaisuudessa. Jotta hyvään viljavuuteen päästään, ravinteiden määrien tulisi jakaantua suunnilleen seuraavasti:
Jos ravinteiden osuudet poikkeavat kyseisistä luvuista kovin paljon, on todennäköistä, että maaperässä on ravinnepuutteita ja mahdollisesti myös rakenneongelmia.
Kalkituksen pääasiallinen tarkoitus on korjata ravinnesuhteita tasapainoisemmaksi ja pH:n nousu on näistä toimista johtuvaa positiivista seurausta. Tämän takia kalkitusvalmiste valitaan ensisijaisesti sen sisältämien ravinteiden perusteella, koska korkeampi pH yksistään ei paranna maaperän olosuhteita. Optimaalinen Ca/Mg -suhde on 8. Jos suhdeluku on alle optimin, tarvitaan sen nostamiseen kalsiittia tai muuta tuotetta, jossa on vain vähän magnesiumia. Jos suhdelukua halutaan saada pienemmäksi, valitaan dolomiittikalkki tai jokin muu runsaasti magnesiumia sisältävä tuote.Ravinnesuhteiden tasapainottamisessa täytyy silti huomioida myös pH:n lähtötilanne ja mitä pH:ta tavoitellaan. Tavoitteeseen vaikuttaa maalaji, multavuus ja viljeltävä kasvi. Karkeilla mailla pH-tavoitteet ovat hieman korkeammat kuin eloperäisillä mailla. Eloperäisillä ja runsasmultaisilla mailla tarvitaan korkeampia kalkitusmääriä pH:n nostamiseen. Suurin osa kasveista vaatii vähintään hyvän pH-viljavuusluokan. Osa kasveista menestyy parhaiten, kun pH on viljavuusluokassa korkea. Ruokaperunalle riittää pH:n viljavuusluokaksi tyydyttävä.Maanparannusaine vaikuttaa tasaisimmin, kun pelto kynnetään levityksen jälkeen. Levitysajankohtana syksy on paras, koska silloin pH-vaikutus saadaan jo tulevalle kasvukaudelle. Levitys voidaan tehdä myös talvella tai aikaisin keväällä kantavalle pellolle.
.
