Monivuotisella niittymäisellä peltolohkolla on ympäristönhoidollista merkitystä ja samalla niitä voidaan hyödyntää maataloudessa joko laiduntamalla tai keräämällä heinä esimerkiksi rehuksi tai bioenergian raaka-aineeksi. Suunnittele kunkin lohkon käyttö ja hoito aina tukiohjeiden mukaisesti. Oleellista on lohkojen suunnittelu viljelyalueella siten, että ne samalla toimivat vesiensuojelussa sekä peltoalueiden reunoilla luonnonlajien elinympäristöinä. Parhaat ja vaikuttavimmat niittymäiset nurmet saadaan syntymään niukkaravinteisilla lohkoilla, johon on jo alkanut levitä luonnon niittykasveja. Hyviä paikkoja ovat etelään päin suuntautuvat valoisat ja kuivahkot reunalohkot.
Nauhamaisina vyöhykkeinä niittylohkot voivat mahdollistaa luonnonlajeille leviämisreittejä ja samalla toimivat tuhohyönteisiä torjuvien petohyönteisten elinpaikkoina. Lohkojen reunoille tähän löytyy hyviä mahdollisuuksia myös CAP27 järjestelmässä. Nauhamainen niittymäinen lohko-vyöhyke olisi joskus hyödyllinen myös laajojen viljelyaukeidenkeskellä omina lohkoinaan. Näin voidaan vähentää torjunta-aineiden käyttöä pelloilla, mahdollistaa luonnon omat torjuntamenetelmät ja tasapaino ja ehkä myös vähentää eroosiota. Monilajisilla niittykasvilohkoilla on tärkeä merkitys myös pölyttäjähyönteisille, linnuille ja nisäkkäille. Kokonaisuutena ne muodostavat ravintoketjun, jossa kaikilla osasilla on merkitys.
Mikäli kasvustosta halutaan niittymäinen, hoidon pääperiaatteet ovat muokkaamattomuus, lannoittamattomuus ja niittoajankohtien suunnitelmallinen määrittely. Tietyillä lohkoilla myös ravinteisuuden vähentäminen kasvuston pois viennillä tai luonnonlaiduntamisella. Niiton ajoittamisen tavoitteena on saada ei toivotut rehevät lajit niitettyä ennen siementämistä ja vasta lajiston vakiinnuttua niittymäiseksi siirrytään myöhempään niittoajankohtaan. Tässä on tärkeää lajiston tunnistaminen. Mikäli alueella on lintujen pesintää ja poikueita, ne saattavat määrittää hoidon ajankohtaa. Jos peltolohkolla alusta alkaen lykätään niittoa myöhäiseksi, siitä ei useinkaan pääse kehittymään toivottu niittyelinympäristö. Hoito vaatii siis harkintaa. Niittojätteen poisto alueelta on usein eduksi, jos sille löytyy sopiva hyötykäyttö. Niiton ajoittamisella ja niittokertojen määrällä voidaan päästä toivottuun lopputulokseen, jos maalaji on niukka. Laiduntaminen tehdään siten, ettei alueelle viedä lisärehua, vaan eläintiheys ja määrä pidetään laitumen tuottoa vastaavana. Luonnonlaidunnukseen löytyy useita oppaita ja tietolähteitä.
Katso esimerkiksi Pohjoisen Maisemahelmet ja Kylien maisemahelmet hankesivustojen materiaaleja.
Huomaa kunkin lohkon tukiehdot, rajoitteet ja mahdollisuudet
Maanviljelijöiden peltoalueiden käyttöä määrittelevät pitkälti sekä maatalouden tukijärjestelmän sekä ympäristölainsäädännön ehdot ja kannusteet. Viljelijälle on paljon pellonkäytön vaihtoehtoja.
Katso CAP27 järjestelmän monivuotisten ympäristönurmien vaihtoehtoja
Lisätietoa ympäristönhoitonurmien hoidosta (Lähde Kylien maisemahelmet -hankkeen aineisto ja Ruokavirasto)
CAP27 Ekojärjestelmän luonnonhoitonurmesta:
➔ Niiton ajankohdassa ja toteutuksessa luonnonvaraisten lajien elinolot huomioidaan siten, ettei esimerkiksi lintujen pesintöjä ja nisäkkäiden poikasia vaaranneta. Niittoa ei silloin tehdä kiertämällä lohkoa reunoilta keskelle päin, ellei lohkon keskelle jätetä niittämätöntä kaistaa. Luonnonhoitonurmen kasvusto on niitettävä joka toinen vuosi, mutta sitä saa niittää useamminkin lajistosta riippuen, jos haluaa niittymäisen alueen. Ei-toivotut lajit ja rikkakasvit pyritään niittämään ennen niiden siementämistä. Jos alueella kasvaa esimerkiksi haitallista vieraslajia komealupiinia, sen hävittäminen vaatii usean niiton kesässä. Ympäristön kannalta parasta olisi kerätä heinä pois ja hyödyntää se muualla esim. karjalle tai biomassana. Ruokaviraston esityksen 14.3.2023 mukaan se olisi mahdollista myös CAP27 -kaudella.
Tekstit on koonnut Taimi Mahosenaho vuosina 2021-2022, päivitetty 4.5.2023.
.
.
