Muokkauksen tavoitteena on poistaa satokasvin kasvua rajoittavia tekijöitä sekä parantaa maan rakennetta. Maan muokkaus paljastaa maan rakenteen ja murujen suojaamaa orgaanista ainetta hajottajamikrobeille ja näin ollen kiihdyttää orgaanisen aineksen hajotusta. Mikäli peltomaata muokataan säännöllisesti, sen pintamaan mururakenne heikkenee ajan saatossa. Kevennetyssä muokkauksessa maata siirrellään ja käännetään niin vähän kuin mahdollista ja kasvinjätteet mullataan maan pintakerroksiin. Kyntöviljelyyn verrattuna säästyy sekä aikaa että energiaa ja myös eroosiohaitat vähenevät pitkällä aikavälillä. Parhaimmillaan kevennetyllä muokkauksella voidaan tukea maan mikrobitoimintaa ja luoda satokasveille hyvä kasvualusta maan multavuutta kehittämällä. Yleisimpiä kevytmuokkaimia ovat kultivaattorit, lautasmuokkaimet ja -äkeet.
Jokavuotisen kynnön sijaan kannattaa suosia kevennettyjä muokkausmenetelmiä (ja suorakylvöä), sillä se vähentää kustannuksia ja on samalla turvemaiden päästöjä hillitsevä toimi. Kevennetyssä muokkauksessa muokkaussyvyys rajoitetaan maan pintakerrokseen eli noin 10–15 cm syvyyteen. Muokkauksen jälkeen pellon jokaisen kohdan tulee olla käsitelty, maan pinnan tasainen ja kasvijätteet eivät saa häiritä tulevia viljelytoimia. Suurin hyöty suorakylvöstä saadaan, kun sitä täydennetään viljelykierrolla ja kerääjäkasveilla.
Maan hyvä rakenne ja toimiva vesitalous ovat edellytyksiä kevennetylle muokkaukselle ja suorakylvölle. Muokatessa täytyy varoa kuivattamasta maata liikaa, toisaalta maan ei pidä olla liian märkää muokkauksen ajankohtana. Esimerkiksi kevätmuokkaus kannattaa tehdä mahdollisimman aikaisin kaksi kertaa lautasmuokkaimella, jotta maa alkaa lämmitä ja rikkakasveja saadaan tuhottua. Kääntävä lautasmuokkaus hautaa kasvintähteet ja nopeuttaa niiden ja karjanlannan hajoamista. Ongelmia kevytmuokkauksessa voivat aiheuttaa monivuotiset rikkakasvit, joita ei välttämättä saada pidettyä kurissa ilman kyntöä. Märissä pellon kohdissa voitaisiin tarvita kynnön tuomaa vesitilaa kovien sateiden varalta.
.
.
