Säätösalaojituksessa kokoojaojiin asennetaan säätökaivoja ja niistä tulevan veden määrää säädellään erilaisilla padotuslaitteilla. Säätökaivojen määrään vaikuttavat maanpinnan kaltevuus sekä ojaston rakenne. Säätösalaojitus soveltuu parhaiten pelloille, joiden kaltevuus on enintään 2 %
Voidaan toteuttaa jo olemassa olevaan salaojaverkostoon tai kokonaan uutena ojituksena. Suunnittelussa tulee ottaa huomioon mm. maanpinnan muoto, vedenjohtavuus ja pohjaveden syvyys. Jos ojitus toteutetaan jo olemassa olevaan salaojaverkostoon, täytyy ottaa huomioon sen sijainti ja toimivuus. Imuojavälin täytyy olla riittävän tiheä ja ojaston sisällä pellon pinnan kaltevuutta ei saa olla liikaa. On suositeltavaa teettää suunnittelu salaojateknikolla.
Turvemaat hyötyvät säätösalaojituksesta, sillä niistä huuhtoutuu enemmän ravinteita vesistöihin kuin kivennäismaista. Ravinnepäästöjen, happamien päästöjen ja ruostesaostumien ehkäisemiseksi osittainenkin vedenpinnan nosto on kannattavaa.
Turvemaat voivat olla hankalia kuivatettavia, koska ne pidättävät vettä hyvin. Vedenjohtokykyyn vaikuttavat oleellisesti maan huokostilavuus sekä huokosten koko. Pitkälle maatuneessa turvemaassa on enää vain vähän suuria huokosia, joista vesi valuu pois painovoiman vaikutuksen ansiosta. Siten säätösalaojitus reagoi muutoksiin turvemailla paljon hitaammin kuin karkeilla kivennäismailla.
Säätösalaojitus, jossa pohjavesi pidetään korkealla (muutoin kuin touko- ja syystöiden aikana), on hyvä keino vähentää turvemaiden viljelyn ympäristökuormitusta. Pitkään viljellyille pelloille pohjaveden pinnan nostaminen voi olla kuitenkin haasteellista. Vedenpinnan pitäminen lähellä maanpintaa rajoittaa hajottajamikrobien toimintaa ja vähentää kasvihuonepäästöjä sekä ravinteiden vapautumista.
Säätösalaojituksesta olisi eniten hyötyä paksuturpeisilla pelloilla, koska korkea vedenpinta hidastaa turpeen hajoamista ja toimii samalla hyvänä päästövähennyskeinona. Padotuskaivoilla nostetaan pohjaveden pintaa ylemmäksi keväällä ja lasketaan syksyllä maan kantavuuden mukaan. Syksyllä padotus kannattaa pitää mahdollisimman korkealla ravinne huuhtoutumien välttämiseksi.
Kasvukauden aikana padotusta voidaan säätää sääennusteiden ja pohjaveden korkeuden mukaan. Talvella käytetään pientä padotusta tai ei padoteta ollenkaan. Säätösalaojituksessa tapahtuva väliaikainen vedenpinnan nosto onnistuu millä vain satokasvilla. Tosin esimerkiksi ohra ja peruna kärsivät helpommin liian korkeasta vedenpinnasta kuin nurmi.
Hiukan hydrologiasta-tietopaketti
.
.
