Syväjuuristen kasvien paikka viljelykierrossa on esimerkiksi matalajuuristen kasvien välikasvina tai niiden aluskasvina. Niiden käyttö parantaa pellon kasvukuntoa hyvin monipuolisesti. Jotta syväjuuriset kasvit saavat hyödynnettyä koko kasvupotentiaalin juurten kasvattamiseen, niitä ei kannata niittää kovin usein.
Syväjuuristen kasvien juurten mukana eloperäinen aines levittäytyy syvempiin kerroksiin. Näin saadaan varastoitua ilmakehän hiiltä maaperään. Multavuuden nostaminen lisää maan kykyä pidättää vettä, jolloin se on helpommin viljelykasvien käytettävissä. Lisäksi juurten kasvu aktivoi eri kerrosten mikrobitoimintaa. Tästä seuraa entistä parempi juurten kasvu.
Juurten kasvaessa maaperään syntyy reikiä, jotka edistävät ilman ja veden liikkumista maaperässä. Mitä paksumpi juuri on, sitä suurempi kyky sillä on tunkeutua kasvaessaan maahan. Seuraavien viljelykasvien juuret pystyvät myös hyödyntämään näin syntyneitä juurikanavia, jolloin energiaa jää enemmän sadon tuotantoon.
Syvälle ulottuvat juuret kuivattavat maata parantaen pellon vesitaloutta. Vedenläpäisykyvyn lisääntyminen tekee maaperästä kantavamman ja vähentää pintavaluntaa. Syväjuuristen kasvien avulla saadaan maaperän ravinnevarastot tehokkaammin hyötykäyttöön. Syvä juuristo vahvistaa maan rakennetta, jolloin pelto kestää paremmin tuulen ja veden aiheuttamaa eroosiota. Näin maa-aines ja ravinteet pysyvät pellolla eivätkä karkaa ympäristöön.
Eri kasveilla on erilaiset juuret, mutta lopullisen muodon juuristolle antavat vallitsevat olosuhteet kuten maan kosteus, maan lämpötila, juurten hapensaanti, juurten ikä, kasvutila ja ravinteiden määrä.
Paksun paalujuuren kasvattavia syväjuurisia kasveja ovat esimerkiksi rypsi, kumina ja sinimailanen. Kyntöanturan läpäiseviä kasveja ovat kumina, ruisvirna ja puna-apila. Muita syväjuurisia kasveja ovat esimerkiksi härkäpapu, ruokonata, koiranheinä ja kuituhamppu.
.
