Ympärivuotinen kasvipeitteisyys käsittää nimensä mukaisesti koko vuoden eli sekä kasvukauden että sen ulkopuolisen ajan. Voidaan puhua myös aidosta jatkuvasta kasvipeitteisyydestä. Tuttu käsite on myös talviaikainen kasvipeitteisyys, jolla tarkoitetaan syksystä kevääseen muokkaamattomana säilytettävää tukiehtojen mukaista alaa.
Monivuotiset nurmet, syyskylvöiset kasvit ja talven yli säilytettävät kerääjäkasvit ovat esimerkkejä keinoista, joilla ympärivuotista kasvipeitteisyyttä voidaan tavoitella. Lisäämällä näitä viljelykiertoon muiden kasvien joukkoon, voidaan kasvukaudella nostaa vihreiden viikkojen määrää eli viikkoja, joiden aikana pellolla kasvaa jotain. Ympärivuotista kasvipeitteisyyttä voidaan lisätä myös suosimalla mahdollisimman paljon suorakylvöä.
Pellon pintaa peittävät kasvit ja niiden juuret pitävät maaperää koossa, jolloin maan alttius eroosiolle, ravinnehuuhtoumille ja kiintoaineksen huuhtoumille on huomattavasti pienempi. Kun ravinteet ja kiintoaines pysyvät pellossa, ne eivät rasita vesistöjä, vaan hyödyttävät viljeltäviä kasveja ylläpitäen maan kasvukuntoa sekä viljelyn kannattavuutta.
Vesistön lisäksi kasvipeitteisyystoimilla voidaan vaikuttaa myös ilmastoon. Syksyllä yhteyttämistä jatkavat kerääjäkasvit sitovat hiiltä silloinkin, kun pääkasvi on jo puitu. Samalla tavalla toimivat monivuotiset nurmet. Yhteyttäminen alkaa aikaisin keväällä ja loppuu myöhään syksyllä.
.
.
