Kosteikkoviljelyllä tarkoitetaan aktiivista viljelyä, joka tapahtuu märillä tai uudelleen vetetyillä turvemailla. Pohjaveden pintaa nostetaan sen luonnollisen korkeuteen ja ojat tukitaan. Ojien suihin voidaan laittaa säätömahdollisuus tulvien ehkäisemiseksi. Kosteikkoviljely soveltuu erityisesti heikkotuottoisille tai huonokuntoisille pelloille, kuten esimerkiksi pitkään luonnonhoitopeltoina olleille pelloilla.
Kosteikkoviljelyn edellytyksenä on maan riittävä märkyys. Se edistää turpeen kertymistä ja säilyttää jo olemassa olevaa turvekerrosta. Kosteikkoviljely sopii erityisesti paksuturpeisille pelloille, joita on runsaasti Pohjois-Pohjanmaalla. Näillä voidaan saavuttaa samalla tehokkaimmat ja pitkäkestoisimmat päästövähennykset. Kosteikkoviljely hidastaa samalla turpeen hajoamista.
Kosteikkoviljelyssä viljellään kasveja, jotka menestyvät märässä maassa. Näitä ovat mm. ruokohelpi, osmankäämi, järviruoko, kihokki, suomyrtti, mesiangervo, suopursu, raate, pajut, sarat ja erilaiset marjat, kuten karpalo ja lakka. Kosteikkoviljelyyn soveltuvia kasveja voidaan hyödyntää mm. energiakasveina, teollisuuden raaka-aineena, eläinten rehuna, ihmisravintona ja lääkekasveina. Kosteikkoviljelyllä voidaan lisätä luonnon monimuotoisuutta sekä vähentää turvemaiden ojitukseen liittyviä ympäristövaikutuksia.
Edellytyksenä kosteikkoviljelylle on riittävä veden saatavuus. Kosteikkoviljelystä ei saa aiheutua haittaa viereisille pelloille eikä sen aloittaminen myöskään saa johtaa uusien turvepeltojen raivaukseen. Kosteikkoviljelyn päätuotteena turvepelloilla on tulevaisuudessa mahdollisesti päästövähennys.
.
