Kipsi on kalsiumsulfaattia. Kipsiä suositellaan käytettäväksi erityisesti savimaille, rannikkoalueille. Levitys on kiellettyä sisävesien lähettyvillä, sekä pohjavesialueilla. Kipsin vaikutus alkaa välittömästi sen liuettua maahan, jossa maassa oleva vesi saa sen liukenemaan sulfaatti- ja kalsiumioneiksi. Kasvanut ionivahvuus puristaa maahiukkasia ympäröivän sähköisen kaksoiskerroksen ohuemmaksi, sekä vähentää peltomaassa liuenneen orgaanisen hiilen huuhtoutumista. Vähentyneen eroosion myötä maa-ainekseen sitoutuneen hiilen kulkeutuminen vesistöihin vähenee. Fosfori pääsee kiinnittymään maahiukkasten pinnoille voimakkaammin, jolloin fosforin vapautuminen maahiukkasista maaveteen vähenee kuitenkaan vaikuttamatta kasvien fosforin käyttöön.
Kipsikäsittelyllä ei ole havaittu kasveille aiheutuvan ravinnepuutoksia tai muutoksia satotasoissa. Kipsin sisältämä sulfaatti saattaa tilapäisesti heikentää kasvien kykyä ottaa seleeniä, mutta vaikutus kohdistuu lähinnä ensimmäiseen satoon, jolloin pintamaan sulfaattipitoisuus on korkeimmillaan. Kipsi voi parantaa kationitasapainoa runsaasti magnesiumia sisältävässä savimaassa.
Kipsin käytön yhteydessä suositellaan, että maa muokataan (kynnetään tai kevytmuokataan) kipsinlevityksen jälkeen. Tällöin kipsi liukenee ja sekoittuu nopeammin maahan. Maan muokkaaminen ei ole pakollista, mutta suositeltavaa, sillä levityksen jälkeen sattuvat sateet saattavat huuhtoa kipsiä pintavaluntojen mukana pellolta pois. Maanparannuskipsi ei koveta, happamoita taikka suolaa maatalousmaan maaperää. Kipsin käyttö on kuitenkin mahdollista myös suorakylvettäville pelloille, mikäli kipsinlevitys tapahtuu syksyllä ja kylvö keväällä. Kipsi ei muuta pellon pH:ta. Jos pellon pH:ta on tarpeen kohottaa, silloin tulee käyttää tähän tarkoitukseen soveltuvia kalkitusaineita. Kipsikäsittely kirkastaa vesistöjä, sekä vähentää vesistöjen rehevöitymistä merkittävästi. Kipsin vaikutuksen on arvioitu kestävän noin viisi vuotta. Sopiva levitysmäärä on 2-5 tn/ha.
Kipsiä ja kalkkia voidaan käyttää yhdessä. Aineet eivät heikennä toistensa vaikutuksia. Kalkitus vähentää maan happamuutta, kun taas kipsi parantaa maan mururakennetta, jolloin se vähentää ravinnehuuhtoumaa. Sopivin maanparannusaine valitaan kuitenkin aina mielellään lohkokohtaisesti. Viljavuusanalyysistä saadaan usein tärkeitä taustatietoja suunnittelun avuksi.
Mikäli levitysalueella sijaitsee talousvesikaivo, on suojavyöhykkeen jättäminen sen ympärille suotavaa.
Negatiivisesti varautuneiden maahiukkasten pinnoilla on positiivisesti varautuneiden ionion muodostama kerros. Kipsi saa sähköisen kaksoiskerroksen tiivistymään ja hiukkaset pääsevät lähemmäksi toisiaan.
Lähde: Ollikainen, M. ym. 2018. Peltojen kipsikäsittely maatalouden vesiensuojelukeinona. SAVE-hanke. Hakupäivä 29.6.2022.
https://www.syke.fi/download/noname/%7BA13BC61F-B432-42D0-92D9-50B4E09C3202%7D/140909
Piirros: Sanna Piirainen, Virna markkinointi.
