Esikasvivaikutuksella tarkoitetaan edellisen kasvuston maahan jäävien juurten, sängen, kynnetyn nurmen tai muun maanpäällisen jäännöskasvuston jälkivaikutusta. Vaikutukset ilmenevät esimerkiksi kasvintuhoojien vähentymisenä ja ravinteiden saannin parantumisena. Kun esikasvivalinta on tehty oikein, on sillä suora vaikutus peltomaan rakenteeseen ja kasvinsuojeluun. Esikasveista muodostuu viljelykierto, ja pitkällä aikavälillä viljelykiertovaikutus määrittää, mille tasolle maan kasvukunto asettuu.
Esikasvivaikutuksen suuruus riippuu useista asioista, kuten maahan jäävän eloperäisen aineksen määrästä ja kasvimassan typpipitoisuudesta ja hajoamisnopeudesta. Säätekijöiden lisäksi myös maalaji, ravinetaseet sekä aiemmat lannoitus- ja muokkauskäytännöt vaikuttavat esikasviarvoihin. Esikasvivaikutuksen on laskettu ulottuvan kahden vuoden päähän, ja vaikutukset seuraavien viljeltävien kasvien satoon voivat olla jopa satojen kilojen luokkaa hehtaarilta. Esikasvi jättää maahan lisäksi ravinteita, kuten typpeä, seuraavalle viljelykasville. On myös päätelty, että esikasveilla voidaan vaikuttaa sadon laatuun ja jopa leivontaominaisuuksiin.
Hyödyllisintä esikasvivaikutus on silloin, kun esikasvina on typensitojakasvi, maata parantava syväjuurinen kasvi tai kasvitautien maassa säilymistä ehkäisevä kasvi. Kierrossa tulisi olla riittävästi syvä- ja runsasjuuristoisia kasveja, jotka parantavat maan rakennetta ja multavuutta. Syväjuuriset kasvit myös irrottavat ravinteita maaperästä, mikä parantaa ravinnetaloutta.
Hyviä esikasveja ovat kevätöljykasvit, palkoviljat ja nurmet. Nurmen osuus kierrossa määrittää multavuuden kehitystä. Esimerkiksi rypsi viljan kierrossa hillitsee viljoilla esiintyviä kasvitauteja, ja kasvusto jättää korjuun jälkeen myös runsaasti typpeä seuraavalle viljelykasville. Palkokasveja ei tulisi olla kierrossa enempää kuin puolet, ja samaa palkokasvia tulisi viljellä enintään viiden vuoden välein samalla lohkolla. Niiden esikasviarvo on kuitenkin mitä erinomaisin; biomassa on typpirikasta ja hajoaminen nopeaa. Typen ohessa vapautuu samalla muitakin ravinteita runsaasti seuraavalle kasville. Monipuolinen viljelykierto parantaa maan kasvukuntoa monin tavoin, ja sillä voidaan vaikuttaa koko kasvinviljelyn tuotantomahdollisuuksiin.
.
.
