Fosforilannoitus perustuu aina viljavuusfosforiin. Lannoituksen ajoittaminen sekä tarpeenmukaisuus ovat avaintekijöitä, jotta ravinteet todella päätyvät kasvien käyttöön. Maan rakenne ja vesitalous on syytä olla kunnossa, sillä ne luovat kasveille suotuisat kasvuolot, ja vähentävät huuhtoutumisriskiä. Myös kalkituksella on suora vaikutus fosforin hyödyntämisessä; jos maassa ei ole riittävästi kalsiumia, fosfori pidättyy pois kasvien käytöstä.
Liiallinen fosforilannoitus kuormittaa turhaan vesistöjä, erityisesti sisävesiä ja Itämeren rantavesiä. Se rehevöittää vesistöjä nopeasti, ja varastoituu pohjasedimentteihin aiheuttaen pitkäaikaisia ongelmia. Ei ole myöskään taloudellisesti kannattavaa lannoittaa niin, että ravinnehävikkiä pääsee syntymään. Fosforilannoitusta säädellään tarkasti fosforin ympäristövaikutusten takia, ja viljavuusfosforipitoisuudet ovatkin laskeneet parin vuosikymmenen aikana.
Viljelijällä on useita keinoja hallita fosforikuormitusta. Fosforitaseen laskennan ja seurannan avulla voidaan tarkastella viljelyn aiheuttamaa kuormitusriskiä. Fosforitaseesta selviää maan helppoliukoisen fosforin pitoisuus; ylijäämäinen tase tarkoittaa peltomaan kohonnutta fosforipitoisuutta, ja lisääntynyttä helppoliukoisen fosforin määrää maassa. Alijäämäisellä taseella tilanne on päinvastainen. Helppoliukoisen fosforin pitoisuus maassa vaikuttaa valumavesiin liuenneisiin fosforipitoisuuksiin. Ajan kuluessa maahan kertynyt lannoitefosfori aiheuttaa suurimman osan vesistökuormituksesta Suomessa, mutta tähän vaikuttavat myös maalaji sekä viljelytapa. Esimerkiksi monivuotiset viljelykasvit sitovat maata, jolloin eroosio vähenee. Fosforitaseet ja peltomaan helppoliukoisten fosforien pitoisuudet antavat pidemmällä aikavälillä viitteitä kuormituksen kehittymiselle.
Pohjois-Pohjanmaan peltojen viljavuusfosfori vaikuttaisi vuosien saatossa kerättyjen tietojen perusteella painuvan kohti välttävää viljavuusluokkaa. Nykyiset lannoitusrajat ohjaavat peltomaat siirtymään välttävään tai huononlaiseen fosforiluokkaan etenkin suuria satoja tuottavilta pelloilta. Mikäli maaperä pääsee köyhtymään, nykyiset lannoitussuositukset ohjaavat lannoittamaan huomattavan suurilla lannoitemäärillä satotason turvaamiseksi. Tällöin myös huuhtoutumisriski kasvaa. Tasainen viljavuus esimerkiksi tyydyttävässä viljavuusluokassa vähentää huuhtoutumisriskiä huomattavasti. Tärkeää olisikin huolehtia viljavuusfosforipitoisuuden pysymisestä tasaisena.
Fosforitaseen laskenta antaa kuvaa huuhtoutumisriskistä
Maaperän korkeat fosforiluvut
.
