Letkulevityksessä liete valuu lietevaunusta letkuja pitkin suoraan peltoon. Letkulevitys on kasvuston kannalta parempi vaihtoehto kuin hajalevitys, koska tällöin kasvusto ei vahingoitu tai likaannu, jolloin se pystyy paremmin hyödyntämään lannan ravinteita. Levitysmenetelmänä letkulevitys on lähes yhtä tarkka ja nopea kuin hajalevitys. Levityksen jälkeen ravinteita voi karata valumavesien mukana, vaikka letkulevitys pienentääkin ravinteiden huuhtoutumisriskiä huomattavasti.
Letkut voidaan laskea laahaamaan maassa, jolloin liete saadaan kasvuston tyveen nauhamaiseen muotoon. Mullokselle levitetty lanta tulee mullata, sillä ammoniakki haihtuu myös nauhasta. Lietelannan levityksen sopivia ajankohtia ovat kevät, kesä ja syksy.
Vetoletkulevityslaitteisto koostuu pumppuyksiköstä, levitysyksiköstä ja siirtoputkistosta. Putkistojen enimmäispituus on maksimissaan yhteensä 2 kilometriä. Vetoletkulevitykseen soveltuvan pellon on oltava pinnaltaan tasainen. Ilman lohkonvaihtoa työsaavutus pystyy olemaan noin 5 hehtaaria tunnissa. Pienet lohkot aiheuttavat lisätyötä. Pellolla olevat esteet voivat hidastaa tai estää vetoletkun siirron. Kivet voivat ruhjoa letkun rikki. Kaukaisille pelloille lietteen välivarastoksi tarvitaan siirtokontti.
Sijoituslevityksessä liete sijoitetaan 2- 10 cm:n syvyyteen joko vannas- tai painelevittimellä, jolloin saadaan ravinteet parhaiten kasvin juurten ulottuville. Multainlaitteen vannas tekee maahan viillon, jonne liete pumpataan. Osasta sijoituslaitteita löytyy jyräpyörä, joka lopuksi tiivistää viillon kiinni. Sijoituslaitteita löytyy myös injektoivina, jolloin liete suihkutetaan voimakkaan paineen avulla maan sisään. Sijoittamisella saadaan typen hävikki pienemmäksi ja ravinteiden haihtuvuus vähäisemmäksi pintalevitykseen verrattuna. Lisäksi sijoittamisella vaikutetaan ratkaisevasti lietteen pintalevityksen aiheuttamaan fosforin huuhtoutumisriskiin kaltevilla peltolohkoilla.
Sijoittamisen etuja ovat ammoniakin haihtuminen ja hajuhaittojen vähentyminen. Haittoina on se, että vetovastus kasvaa ja työleveys voi tästä syystä yleensä olla korkeintaan 8 metriä, jolloin se on menetelmänä hitaampi kuin haja- tai letkulevitys. Sijoittaminen voi haitata kasvien kasvua, kun niiden juuristo vaurioitetaan (nurmi). Paras sijoituksen ajankohta on kesällä lämpimän sään vuoksi. Lietelannan sijoittamisesta peltoon on ollut mahdollista saada ympäristökorvausta.
Mikäli peltolohkon kaltevuus on vähintään 15 prosenttia, tulee lietelanta levittää sijoittamalla. Vaatimus koskee myös virtsan ja nestemäisten orgaanisten lannoitteiden levittämistä. Viljelijä voi nähdä VIPU-palvelun ohjeellisesta kaltevuusaineistosta omien lohkojensa kaltevuudet. Kaltevuus voidaan todeta myös esimerkiksi peruskartan avulla, jossa 15 prosentin kaltevuus tarkoittaa noin 8,5 astetta. VIPU-palvelun mittaustoiminnolla voidaan määrittää myös kaltevan alueen koko. Koko on mitattava peltolohkon osalta, joka on vähintään 0,25 hehtaarin suuruinen.
.
