Happamaksi sulfaattimaaksi määritellään maaperä, jonka pH laskee alle neljän mineraalimaassa tai alle kolmen turpeessa sulfidirikin hapettumisen johdosta. Hapettumisen seurauksena maaperän sulfidirikki muodostaa rikkihappoa, joka happamoittaa maaperän sekä sen kanssa kosketuksessa olevat valumavedet. Luonnontilassa happamat sulfaattimaat ovat hapettomassa tilassa pohjaveden pinnan alla.
Sulfaattimaat täytyy huomioida kaikessa maankäytössä kuten esimerkiksi silloin kun pellolle suunnitellaan kuivatukseen liittyviä toimia. Tällöin on selvitettävä, millä syvyydellä sulfaattimaat sijaitsevat, jotta kaivannot eivät yllä niihin. Jos kuivatuksen tehostamisen seurauksena hapan sulfaattimaa pääsee kuivumaan, maaperässä muodostuu rikkihappoa, joka happamoittaa maaperän ja jota huuhtoutuu valumavesien mukana vesistöön. Rikkihapolla on kyky liuottaa maaperästä metalleja, joten näin muodostuvat valumavedet ovat sekä happamia että hyvin metallipitoisia. Tästä johtuen happamista sulfaattimaista voi olla vääränlaisten maankäyttötoimien takia haittaa esimerkiksi vesieliöstölle.
Hapettumaton hapan sulfaattimaa erottuu maaperässä yleensä mustina tai tummansinertävinä savimaisina juovina. Musta sulfidi voi esiintyä maassa myös raitoina, pilkkuina ja laikkuina. Joskus happamasta sulfaattimaasta erottuu rikille tyypillinen kananmunaa tai tulitikkua muistuttava haju. Näkyviin kaivettu hapan sulfaattimaa muuttaa hapettumisen takia väriä vaalentuen muutaman tunnin tai päivän kuluessa. Hapettuneen happaman sulfaattimaan voi joskus tunnistaa keltaisista ja oransseista väreistä, jotka johtuvat saostuneista rautayhdisteistä. Hapan sulfaattimaa ei ole läheskään aina aistinvaraisesti tunnistettavissa, jolloin siihen on käytettävä muita keinoja.
Happamien sulfaattimaiden esiintymisen todennäköisyyksistä suunnitellulla kohdealueella saa hyvää tietoa GTK:n avoimesta karttapalvelusta, mutta tilakohtaista tietoa saadaan vain teettämällä tarkempia maanäytetutkimuksia.
Yksi tapa tunnistaa happamia sulfaattimaiden happamuusriskialueella toimiminen on seurata pelloilta tulevien ojavesien happamuutta apteekista saatavien pH-indikaattoripapereiden avulla. Tavallisesti ojavesien pH on yli 5. Mikäli arvo on tätä alhaisempi, kannattaa vielä tarkastella ojaveden väriä laittamalla sitä läpinäkyvään pulloon. Jos ojavesi on kirkasta tai se äkillisesti kirkastuu, se on todennäköisesti happaman sulfaattimaan aiheuttama ilmiö.
Ojaveden korkea sähkönjohtavuus (yli 20 mS/m) ja matala pH (alle 5) ovat yhtä aikaa esiintyessään merkki happamien sulfaattimaiden vaikutuksesta. Näitä ominaisuuksia voi havainnoida tarkoitukseen sopivilla mittareilla.
Katsaus happamista sulfaattimaista
.
.
