Kerääjäkasveilla tarkoitetaan viljelykasveja, jotka kasvavat satokasvin alla tai kylvetään niiden jälkeen. Kerääjäkasvien tarkoituksena on ehkäistä maaperässä tapahtuvaa eroosiota, vähentää ravinnevalumia ja parantaa maan kasvukuntoa. Aluskasvit ovat kerääjäkasveja, jotka kasvavat yhtä aikaa tuotantokasvin kanssa, ja ne jatkavat kasvuaan vielä varsinaisen tuotantokasvin korjuun jälkeen.
Kerääjä- ja aluskasvien käyttö edesauttaa mahdollisimman suuren hiilisyötteen kertymistä maahan, koska tällöin pellossa on mahdollisimman pitkään yhteyttävää kasvillisuutta. Satokasvin kasvun päätyttyä kerääjäkasvi hyödyntää vielä kasvukautta, ja näin ollen ylläpitää maanpintaa kasvipeitteisenä. Kerääjäkasveilla on huomattu olevan positiivisia vaikutuksia myös hiilisyötteen lisääntymisen ja hajotuksen hidastumisen kannalta. Kasvuston yhteytys voidaan maksimoida yksivuotisilla kerääjä- ja aluskasveilla mm. mahdollisimman suurella lehtialalla. Typen ottamiseen maaperästä soveltuvat parhaiten nurmikasvit, kuten esim. italianraiheinä ja timotei. Typen ottamiseen ilmasta käyvät palkokasvit esim. valko- tai puna-apila.
Kerääjäkasvien kanssa kannattaa suosia suorakylvöä ja sopivaa viljelykiertoa. Kerääjäkasvit voidaan kylvää keväällä tai syksyllä rikkaäkeellä kasvuston sekaan. Aluskasvin voi antaa kasvaa seuraavaan syksyyn asti, jolloin rehevöitynyt kasvusto voi toimia viherlannoituksena. Liian runsaita kasvustoja, kuten reheviä apilakasvustoja, ei kuitenkaan kannata jättää peltoon talven ajaksi, sillä siitä voi olla haittaa kasvuston talvehtimiselle ja ravinnehuuhtoumien lisääntymiselle.
.
ProAgria Oulu Podcast. Kerääjäkasvit.
Känkänen, H. / MTT & Uudenmaan ELY-keskus. 2012. Pelto vihreämmäksi kerääjä- ja peitekasvien avulla.
Känkänen, H., Ketola, J. & Valkama, P. 2020. Uusia tuloksia kerääjäkasveista - UusiRaHa-hanke. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus. 18/2020. Luonnonvarakeskus.
