Ympäristönhoidon toimenpiteet

Monivuotisella niittymäisellä peltolohkolla on ympäristönhoidollista merkitystä ja samalla niitä voidaan hyödyntää maataloudessa joko laiduntamalla tai keräämällä heinä esimerkiksi rehuksi tai bioenergian raaka-aineeksi.  Oleellista on lohkojen suunnittelu viljelyalueella siten, että ne samalla toimivat vesiensuojelussa sekä peltoalueiden reunoilla luonnonlajien elinympäristöinä. Parhaat ja vaikuttavimmat niittymäiset nurmet saadaan syntymään niukkaravinteisilla lohkoilla, johon on jo alkanut levitä luonnon niittykasveja.  Hyviä paikkoja ovat etelään päin suuntautuvat valoisat ja kuivahkot reunalohkot.

Nauhamaisina vyöhykkeinä niittylohkot  voivat mahdollistaa luonnonlajeille leviämisreittejä ja samalla toimivat tuhohyönteisiä torjuvien petohyönteisten elinpaikkoina.  Nauhamainen vyöhyke  olisi hyödyllisin laajojen  viljelyaukeiden keskellä.  Näin voidaan vähentää torjunta-aineiden käyttöä pelloilla,  mahdollistaa luonnon omat torjuntamenetelmät ja tasapaino ja ehkä myös vähentää eroosiota.  Monilajisilla niittykasvilohkoilla on tärkeä merkitys myös pölyttäjähyönteisille, linnuille ja nisäkkäille. Kokonaisuutena ne muodostavat ravintoketjun, jossa kaikilla osasilla on merkitys.

Mikäli kasvustosta halutaan niittymäinen, hoidon pääperiaatteet ovat muokkaamattomuus, lannoittamattomuus ja niittoajankohtien suunnitelmallinen määrittely. Tietyillä lohkoilla myös ravinteisuuden vähentäminen kasvuston  pois viennillä tai luonnonlaiduntamisella.  Niiton ajoittamisen tavoitteena on saada ei toivotut rehevät lajit niitettyä ennen siementämistä ja vasta lajiston vakiinnuttua niittymäiseksi siirrytään myöhempään niittoajankohtaan.  Tässä on tärkeää lajiston tunnistaminen. Mikäli alueella on lintujen pesintää ja poikueita, ne saattavat määrittää hoidon ajankohtaa.  Jos peltolohkolla alusta alkaen  lykätään niittoa myöhäiseksi, siitä ei useinkaan pääse kehittymään toivottu niittyelinympäristö.  Hoito vaatii siis harkintaa.  Niittojätteen poisto alueelta on usein eduksi, jos sille löytyy sopiva hyötykäyttö.  Niiton ajoittamisella ja niittokertojen määrällä voidaan päästä toivottuun lopputulokseen, jos maalaji on niukka. Laiduntaminen tehdään siten, ettei alueelle viedä lisärehua, vaan eläintiheys ja määrä pidetään laitumen tuottoa vastaavana.  Luonnonlaidunnukseen löytyy useita oppaita ja tietolähteitä.

Katso esimerkiksi Pohjoisen Maisemahelmet hankesivuston materiaaleja.

Huomaa kunkin lohkon tukiehdot, rajoitteet ja mahdollisuudet
Maanviljelijöiden peltoalueiden käyttöä määrittelevät pitkälti sekä maatalouden tukijärjestelmän sekä ympäristölainsäädännön ehdot ja kannusteet.   Viljelijälle on paljon pellonkäytön vaihtoehtoja.

Katso CAP27 järjestelmän monivuotisten ympäristönurmien vaihtoehtoja

‍

• Jos tavoittelet niittymäistä kasvustoa, onkin hyödyksi kerätä niittojäte pois tai laiduntaa ilman lisärehua. Niittojäte voidaan hyödyntää esimerkiksi karjalle,  maanparannukseen, kompostointiin,  biokaasun raaka-aineeksi jne.  Jos haluat niittykasveja, silloin ei kylvetä typensitojakasveja.
• On tärkeää huomata, että monivuotisen luonnonniityn perustaminen kylvämällä entiselle peltomaalle on usein erittäin hidas toimenpide ja riippuu paljon maalajista, kaltevuudesta ja maan siemenpankista, eli mitä lajeja maahan on aiemmin siementänyt.  Sen vuoksi niittymäisiksi jo kehittyneet vanhat nurmet ovat luonnon kannalta  tärkeämpiä aloja kuin uudet kylvetyt monivuotisiksi tarkoitetut niityt.
• Esimerkiksi monimuotoisuuspeltona ilmoitettava kasvulohko voidaan perustaa myös yli 3 m leveänä kaistana lohkojen reunoille, etenkin etelään ja länteen avautuville reunoille sekä suurten peltoaukeiden keskelle.
• Maatalouden tukiohjeissa  viitataan luonnonhoidollisilla alueilla myöhäiseen niittoajankohtaan.  Haitallisten rikkakasvien niitto pitää tehdä  ennen siementämistä.  Olisi kuitenkin syytä tarkentaa lajistoa mitkä ovat niityille haitallisia  tai rikkakasviksi niityille katsottavia lajeja. Pahimpia ovat tuulen mukana pelloille leviävät kuten valvatti. Hankalia niityn kannalta voivat olla ne lajit, jotka täyttävät kasvupaikan laajalti estäen muiden lajien leviämistä.
• Yksi hyvä mahdollisuus tukimuotona on ollut luonnonhoitopeltonurmi, johon on voitu ilmoittaa monilajiseksi kehittyneitä vanhoja nurmia.  Siinä on kuitenkin tietty pinta-alaraja, minkä verran sitä voi olla. Aiemmin perustetun monivuotisen nurmen kasvillisuus voi merkittävissä määrin koostua luonnonvaraisista heinistä ja ruohovartisista kasveista, jotka ovat syrjäyttäneet aiemmin perustettua nurmikasvustoa.
• Vaikeissa rikkakasvitilanteissa niitto on tehtävä vuosittain ja sellaisena ajankohtana, että rikkakasvien leviäminen voidaan estää. (Lisäys: silloin tehdään siis ennen haitallisen lajin siementämistä) ➔ Niiton ajankohdassa ja toteutuksessa on otettava huomioon luonnonvaraisten lajien elinolot, minkä vuoksi niitto on toteutettava siten, ettei lintujen pesintöjä ja nisäkkäiden poikasia vaaranneta. Niittoa ei saa tehdä kiertämällä lohkoa reunoilta keskelle päin, ellei lohkon keskelle jätetä niittämätöntä kaistaa. ➔ Luonnonhoitopeltonurmen kasvusto on niitettävä joka toinen vuosi, mutta sitä saa niittää ja kerätä useamminkin, jos haluaa niittymäisen alueen

Tekstit on koonnut Taimi Mahosenaho vuosina 2021-2022

‍

‍