Maan kasvukunto koostuu joukosta pellon kemiallisia tekijöitä (mm. maan happamuus, ravinteet), fysikaalisista tekijöitä (mm. maalaji, vesitalous) ja biologisia tekijöitä (mm. pieneliöt, lierot). Laajan ja vuorovaikutteisen kokonaisuuden toimivuus kannattaa varmistaa perusasioista lähtien.
Pellon vesitalouden toimivuus on sen kasvukunnon kannalta ratkaisevaa. Peruskuivatuksen tehtävänä on estää ulkopuolisten kuivatusvesien pääsy pellolle ja johtaa pellolta kertyvät kuivatusvedet edelleen vesistöihin. Pellon ojituksen tavoitteena turvata pellon kantavuus niin, että viljelytoimet voidaan toteuttaa ajallaan ilman, että pellon maanrakenne tiivistyy. Viljelykasvien juuret tarvitsevat kasvuunsa happea, jota veden kyllästämässä maassa on niukasti. Häiriöt juuriston toiminnassa vähentävät kasvien veden ja ravinteiden saantia. Pellon pinnanmuotoilu, mahdollisten tiivistymien poistaminen sekä niiden muodostumisen välttäminen ja salaojiin tarvittaessa rakennettavat sorasilmät estävät sade- ja sulamisvesien kertymistä lammikoiksi.
Maanrakenne on keskeinen osa pellon toimivaa vesi- ja ravinnetaloutta. Maanrakennetta ylläpitää eloperäinen aines, joka lujittaa maan mururakennetta. Maan eloperäisen aineksen määrään voidaan vaikuttaa viljelykierrolla. Monivuotisten kasvien viljely tuottaa peltoon suuren juurimassan, mikä hitaasti hajotessaan lisää pellon eloperäisen aineksen määrää. Eloperäisen aineksen säilymiseen vaikuttaa viljelykierron lisäksi pellon muokkaus ja siinä käytettävä tekniikka.
Happamuus säätelee voimakkaasti maassa tapahtuvia kemiallisia ja biologisia reaktioita ja vaikuttaa välillisesti myös maan fysikaalisin ominaisuuksiin. Liiallinen happamuus heikentää useiden ravinteiden saantia joko sitomalla ne maa-ainekseen tai lisäämällä ravinteiden huuhtoutumista. Koska maaperämme on luontaisesti hapan ja viljely lisäksi jo sinällään happamoittaa maata, kalkitustarve on toistuva. Turvemailla maan pH-luku voi olla huomattavasti matalampi kuin kivennäismailla ilman, että se vaikuttaa haitallisesti satoon.
Pellon kasvukuntoa ja sen kehitystä voi seurata viljavuusnäytteiden analyysitulosten perusteella. Kasvukunnon vaihtelu saattaa olla jo peltolohkon sisällä merkittävää. Se voidaan todeta helposti ilmakuvauksella.
