Jo ensi silmäyksellä maisemarakenteen monimuotoisuus kertoo koko ympäröivän luonnon monimuotoisuudesta. Mitä enemmän maisemassa on eri aistein rekisteröitäviä maisematekijöitä, ts. mitä monimuotoisempi maisema on, sitä monimuotoisempi on myös alueen kasvi- ja eläinlajisto.
Vaihtelevan muotoiset peltolohkot rajautuvat erilaisiin vesistöihin, metsiin, luonnonlaidunalueisiin. Nämä avoimet alueet, puoliavoimet reunavyöhykkeet, luonnonlaitumet, perinnebiotoopit ja peltojen keskellä sijaitsevat metsäsaarekkeet ovat maatalousmaiseman monimuotoisuuden ydinalueita.
Näiden alueiden hoitotoimenpiteillä ylläpidetään harvinaistuneiden lajien elinympäristöjä ja luonnon monimuotoisuutta. Maatilaluonnon monimuotoisuudesta hyötyy viljelijä. Monet pölyttäjähyönteiset lisäävät tai varmistavat rypsin, rapsin, herneen, hedelmien ja marjojen satoa. Peltolintujen elinympäristöjen hoito parantaa mahdollisuuksia metsästysharrastukseen ja muuhun virkistäytymiseen. Tuhohyönteisten luontaisten vihollisten elinympäristöjen hoito voi vähentää kemiallista torjuntatarvetta ja tuoda kustannussäästöjä.
Luonnon monimuotoisuutta on syytä vaalia jokaisella maatilalla, sillä se vahvistaa maatalouden kestävyyttä esimerkiksi äärisäitä vastaan. Viihtyisä, vaihteleva ja elinvoimainen maalaismaisema on osa suomalaista kulttuuriperintöä.
.
