Pölyttäjät ovat elinehto paitsi luonnon monimuotoisuudelle myös ruuantuotannolle varsinkin maailmalaajuisesti tarkasteltuna. Pölyttäjien määrä on kuitenkin vähentynyt merkittävästi viime vuosikymmenten aikana monista eri syistä johtuen. Pölyttäjien tilannetta voidaan parantaa monin keinoin maatalousympäristössä.
Erilaiset kukkivat kaistat ovat maiseman väriläiskiä ja pölyttäjien keitaita. Maatalousympäristössä säilytettävät ja hoidettavat luonnonkasvialat sekä perustettavat kukka- ja monimuotoisuuskaistat muodostavat tärkeitä elinympäristöjä monille pölyttäjille ja muille hyönteisille. Monilajisuus turvaa pitkän kukinta-ajan. Pölytyksen ja monimuotoisuuden paranemisen lisäksi kukkakaistat monipuolistavat maisemaa ja lisäävät alueen vetovoimaisuutta ja viihtyisyyttä.
Erittäin tärkeitä ovat monivuotiset ja monilajiset omista luonnonkasveistamme koostuvat niittymäiset alat. Myös vesien suojavyöhykkeet, pientareet ja monivuotiset monilajiset vanhat ympäristönurmet ovat erittäin merkityksellisiä pölyttäjien elinympäristöinä. CAP27 -järjestelmässä löytyy mahdollisuuksia erilaisille kylvetyille kaistoille ja myös CAP27 viherkesannoilla ja ekojärjestelmän aloilla voi olla kukkivia kasvustoja.
Lisätietoa pölyttäjistä ja niiden vaikutuksesta Suomessa
Suomessa merkittävimpiä luonnonvaraisia pölyttäjäryhmiä ovat kimalaiset,erakkomehiläiset, kukkakärpäset, sekä päivä- ja yöperhoset. Varsinkin luonnonmarjoille pölyttäjillä on suuri merkitys. Suomessa tärkeimpiä hyönteisten pölyttämiä satokasveja ovat rypsi, rapsi, kumina, härkäpapu, omenat ja marjat, ja näiden lisäksi monet satokasveista tarvitsevat hyönteispölytystä siementuotantoon. Myös monet vihannekset, kuten kurpitsa ja tomaatti, tarvitsevat pölytystä sadon tuottamiseksi. Omenapuiden lisäksi myös esimerkiksi pihlajat, tuomet, vaahterat ja monet pajut ovat hyönteispölytteisiä. Nämä puulajit ovat tärkeitä ravinnonlähteitä pölyttäjille, ja ne osaltaan pitävät yllä luonnonvaraisia pölyttäjäkantoja maatalousmaisemissa. Lue lisää Ruokaviraston sivustolta
Kukkakaistoihin on saatavissa useita erilaisia kukkaseoksia, joissa esimerkiksi hunajakukka ja auringonkukka ovat tyypillisiä. Myös sinimailanen, ruiskaunokki, kehäkukka ja malva kuuluvat moniin siemensekoituksiin. Kukkakaistat ovat yksivuotisia ja kukkaloisto jatkuu monilla lajeilla pitkälle syksyyn.
Tutustu CAP27 -mahdollisuuksiin kukkivien kaistojen perustamiseksi maatalousympäristöön
.
.
