Ennen kuin muokkausta lähdetään minimoimaan on mietittävä mitä vaikutuksia maaperään muokkauksella tavoitellaan. Kun tavoitellut vaikutukset ovat selvillä, voidaan helpommin miettiä vaihtoehtoisia muokkaustapoja. Käytännössä maan muokkaus synnyttää muutoksia neljässä eriosa-alueessa: vesitaloudessa, ilmatilassa, hajotuksessa ja lajistossa.
Vesitalouden kannalta muokkaus säätelee maan kosteutta sekä veden saatavuutta. Sopiva ilmatila mahdollistaa hapen ja veden kulkemisen, mutta parantaa myös juurten kasvun edellytyksiä. Muokkaus on kasvijätteiden sijoittamista, joten se vaikuttaa myös niiden hajoamisnopeuteen ja hajoamistuotteiden sijoitteluun. Muokkaus vaikuttaa myös eri kasvilajeihin ja sen tavoitteena voi olla rikkakasvien leviämisen ja siemenpankin kasvun estäminen. Näiden lisäksi muokkauksen tarpeen voivat määrittää muokkausta seuraavat viljelytoimenpiteet, kuten laahavannaskylvö tai monivuotisten nurmien perustaminen, jotka molemmat edellyttävät tasaisesti muokattua maata onnistuakseen hyvin.
Muokkauksen päätavoite on saada maaperään edullisemmat olosuhteet kasvien kasvulle, joten sen ei haluta tekevän vahinkoa maaperälle. Maa, jonka muokkaukseen käytetään paljon energiaa, on herkempi eroosiolle ja liettymiselle ja joskus myös tiivistymiselle. Muokkauksen minimoinnin tulisi siksi säästää maan mururakennetta ja samalla vähentää maakuutiota kohden käytetyn energian määrää.
Muokkauksen keventämisessä on huomioitava tilan peltojen kunto. Jos peltojen rakenteessa on ongelmia, ennen muokkaustapojen muuttamista kannattaa selvittää missä syvyydessä ongelmat sijaitsevat, jotta päästään jäljille niiden aiheuttajasta ja osataan kohdistaa korjaavat toimet oikeaan paikkaan. Monipuolinen viljelykierto on maan kunnolle edullisempaa kuin yksipuolinen viljelykierto. Kierto mahdollistaa myös muokkaustapojen vaihtelun viljeltävän kasvin ja olosuhteiden mukaan. Lisäksi tällä tavalla voidaan korvata mekaanista muokkausta biologisella muokkauksella (kerääjäkasvit ja kasvipeitteisyys).
Muokkausvaihtoehdot voi karkeasti luokitella kahden eri ominaisuuden mukaan: muokkaussyvyys (matala/syvä) ja muokkaustapa (kääntävä/ei-kääntävä). Maalaji vaikuttaa suuresti muokkaustavan valintaan. Hietamailla tärkeää on säilyttää hauras rakenne, savimailla taas voidaan jouduttaa mururakenteen syntymistä lisäämällä pintamuokkauksella orgaanista ainetta. Kaikki maalajit voivat tarvita syvempää muokkausta, jos maassa on rikottavia tiivistymiä. Tärkeintä on muokata vain tarpeeseen.
Lähde: Uudistavan viljelyn e-opisto. Maanmuokkauksen minimointi, Taulukko 1.
Alkuperäinen taulukko: Juuso Joona.
Kuvio: Sanna Piirainen, Virna markkinointi.
