Nurmen viljely on Suomessa yleisin pellonkäyttömuoto. Tavallisesti nurmea saadaan kesän aikana korjattua 2–3 satoa. Nurmen viljelyssä tulisi aina ensin ottaa huomioon kasvuston käyttötarkoitus, viljeltävien peltojen laatu ja ominaisuudet sekä viljelyvyöhyke. Lisäksi nurmiseoksen tulee olla viljelyvarma. Seoksiin valitut nurmilajit ja -lajikkeet vaikuttavat olennaisesti nurmen ominaisuuksiin.
Lajikevalinnoissa yleisimpiä ovat timotein lajikkeet. Emolehmätiloilla käytetään enemmän ruokonataa tai ruokohelpiä. Syvän juuriston kasvattavat puna-apila, koiranheinä ja ruokonata muokkaavat maaperää ja lisäävät orgaanisen aineksen pitoisuutta. Valkoapila soveltuu nurmen aukkopaikkojen peittämiseen ja vähentää tilaa rikkakasveilta.
Nurmien viljely parantaa maan kasvukuntoa ja ylläpitää tai jopa kasvattaa sen hiilivarastoa. Hiilen sitoutumista voidaan tehostaa huolehtimalla siitä, että laidunnuksen tai niiton jälkeen nurmella on tarpeeksi lehtialaa yhteytyksen jatkamiseen ja nopeaan jälleenkasvuun. Hiilensidonnan kannalta olennaista on viljellä heinäkasvien lisäksi myös nurmipalkokasveja. Monivuotiset nurmet sitovat hiiltä yksivuotisia paremmin, sillä niiden juuristo on pitkäikäisempi ja hajoaa yksivuotisia hitaammin.
Maatalouden tukijärjestelmä on yksi kannustava tekijä nurmen viljelyssä. Tällä hetkellä tukea saa mm. talviaikaisesta kasvipeitteisyydestä, luonnonhoitopelloista sekä suojavyöhykkeistä. Monilajiset nurmiseokset ovat myös hyviä ympäristön monimuotoisuuden edistämisen kannalta.
.
.
