Säätökastelussa ohjataan vesistöistä lisää vettä ojastoihin pumppaamalla tai johtamalla. Säätökastelu vaatii onnistuakseen läpäisevän maan, mutta tiiviin kerroksen salaojien alapuolelle. Säätökastelua kutsutaan myös padotus-, pohjavesi-, salaoja- ja altakasteluksi. Menetelmää voidaan soveltaa pelloilla, jotka ovat tasaisia ja lajitekoostumukseltaan yhtenäisiä. Maan läpäisevyyden on oltava hyvä, jotta pohjaveden pinnankorkeutta voidaan säätää tarpeeksi nopeasti. Syvemmällä maassa on oltava huonosti vettä läpäisevä kerros tai luonnostaan korkealla oleva pohjavesi. Mikäli nämä edellytykset täyttyvät, säätökastelu on hyvä menetelmä parantaa maan vesitaloutta. Kasvukaudella vesi padotaan tai sitä pumpataan järjestelmään niin, että pohjaveden pinta pysyy vakiokorkeudella, esimerkiksi noin puolimetriä maanpinnan alapuolella, tai vaihtelee tietyissä rajoissa.
Vesi nousee juuristokerrokseen kapillaarisesti. Kevättöiden ja sadonkorjuunaikana pohjavedenpinta lasketaan, jotta maa kuivuu ja saavuttaa riittävän kantavuuden. Ojastossa on oltava padotusrakenteet. Jos kasteluun käytetään salaojastoa, se on toimintaperiaatteeltaan samanlainen kuin säätösalaojitus. Avo-ojia käytettäessä niihin rakennetaan tarvittavat padotusjärjestelmät. Suomessa säätökastelua käytetään eniten Pohjanmaalla, koska alue on maaperältään sopivaa. Kastelu on pääasiassa toteutettu salaojien kautta. Kasteluvesi johdetaan ojastoon yleensä pumppaamalla vettä joesta tai järvestä. Lisävesi pyritään johtamaan järjestelmään salaojien tai avo-ojien yläpäästä, josta se virtaasäätöjärjestelmien mukaisesti eteenpäin ja imeytyy verkostosta maaperään kasvien käyttöön. On myös mahdollista, että vettä syötetään salaojien alapäästä salaojan kaltevuutta vastaan. Tällöin on yleensä kysymys yksittäisistä valtaojaan päättyvistä salaojista ja vesi syötetään salaojiin padottamalla tai pumppaamalla vettä valtaojiin. Tietyissä olosuhteissa lisävesi voidaan johtaa ojastoon gravitaatiovirtausta hyödyntäen ilman mitään pumppausta.
Jos salaojia käytetään kasteluun, täytyy ojavälin olla tiheämpi kuin tavanomaisessa salaojituksessa. Näin taataan veden tasainen jakaantuminen pelloille ja tarvittaessa nopea kuivuminen esim. rankkasateiden sattuessa.
Säätökastelussa kuivana kesänä pumppausta ennakoidaan sadannan ja sääennusteiden mukaan. Pumppausaika on muutamia vuorokausia, jonka jälkeen odotetaan vedenpinnan tason laskemista. Jatkuvasti liian korkeapohjaveden pinnan taso voi heikentää kasvien juuriston kasvua, jolloin juuristo jää maan pintakerrokseen. Sopiva kasteluveden pumppausväli voi olla esimerkiksi noin kahden viikon välein säästä riippuen.
.
.
